Kuva Terttu Häkkilä
Tarja Niskasen luovuus hautautui konkurssin ja pojan kuoleman jalkoihin. Hän vetäytyi enemmän ja enemmän Viron Pärnuun ja aloitti siellä ”uuden elämänvaiheen”. Alkoi elpyminen ja rauhoittuminen ”puutarhan hoitoon” ja uusien ystäväverkostojen rakentamiseen täysin uudelta pohjalta ja uuden kodin sisustamiseen.. Tarja ei ”ole tavannut juurikaan muotialan kontaktejaan eikä maininnut työstään ja uurastaan uusille tuttavuuksilleen”.
Tarja Niskasen ainutlaatuinen kyky kohdata ihmisiä ja toimia aktiivisesti tärkeinä pitämiensa asioiden puolesta, on mahdollistanut hänelle uuden sisällöllisesti ja sosiaalisesti rikkaan elämän.
Käynnistettyämme tämän nettiprojektin Tarja Niskasen uran tekemiseksi näkyväksi, Tarjan luovuus alkoi taas nousta esiin. Hän ryhtyi maalaamaan ja tekemään tauluja, joissa hän käytti materiaalina yritystoiminnasta jääneitä nappeja ja vanhoja valokuvia. Taiteen tekemisellä oli terapeuttinen vaikutus. ”On kuin samppajapullon korkki olisi avattu”, sanoo Tarja mainioiden maalaustensa äärellä.
Tarja Niskanen kokee, että hänellä on edelleen ”äärettömän paljon kapasiteettia ja luovuutta”. Tarja ”rakastaisi ideointia”. Hän kokee ”turhauttavan ja surullisena, että ei voi olla missään mukana”. Ikäihmisten asiantuntemusta ei kysytä eikä käytetä, vaikka heiltä voisi löytyä paljon tietoutta. Tarja näkee, että ”ruuhkavuosissa ei jää aikaa luovuudelle”.
No! Näillä sivuilla yritämme tehdä osuutemme Tarja Niskasen kokemusten ja näkemysten muotialan huipputekijänä ja vaikuttajana vähän enemmän näkyväksi ja nykyisten ja tulevien sukupolvien tietoon. ”Kaikkea ei tarvitse keksiä uudelleen, vaikka ajat ja maailman meno muuttuvatkin”.
Mikään ei estä Tarja Niskasta näkemästä unikuvia ”mitäs jos ..tekisi näin”.