Tarja Niskanen kertoo, että ”Kemijärvellä olo otti koville”!
Pelkkä lentäminen Kemijärvelle ”otti puoli päivää”.
Mieleen tulee yksi kaunis kesäinen päivä, kun ”lämpömittarissa oli asteita 26 astetta. Henkilökunta paineli ulos nauttimaan kesäsäästä ja antoi johtajan odottaa”. Tarja kokee kolmannen polven helsinkiläisenä, että ”Lapin ihminen on erilainen”.
”Odotukset tehtaasta ja onnistumisesta olivat korkealla. Tavoite oli työlistää Kemijärvellä 60 ihmistä, mutta tähän ei lopulta päästy.”
Investoinnit osoittautuivat liian suuriksi. Kemijärvelle rakennettiin nykyaikainen tehdas, ilmastoitu ja tekniikaltaan ”viimeisen päälle”.
Lamakin iski päälle. Ja lopulta Kemijärveläinen pankki ajoi yrityksen konkurssiin. Rakennettu halli jäi tyhjilleen, mikä ”tuntuu tuhlaukselta”.
Mutta eipä Kemijärvelle lähto Tarja Niskasta kaduta, mutta ”näin jälkikäteen ajatellen olisi saanut jäädä tekemättä”.
Eipä sieltä ystäviäkään jäänyt Kellokumpuja lukuunottamatta, joiden yritys ajautui konkurssiin samoihin aikoihin Niskasten yrityksen kanssa.
Kemijärvelle saatiin käymään monia kansainvälisiä vieraita liittyen tehdasvierailuihin ja Kemijärvellä aloitettuun turkiskoulutukseen.
Hauskoja muistoja Kemijärveltä Tarjalle kumpuaa mielen syövereistä. Saksalaista vierasta ”Günther” kyydittiin ahtaassa autossa lentokentältä Kemijärvelle, kun hänelle tuli tarve saada ”annos”, jota ei ehkä onnistuttu järjestämään. Tiukan paikan tullen ”paikan päällä Kemijärvellä saatiin ostaa viinaa mustalaisilta”.
Myös Milanosta Kemijärvelläkin useampaankin otteeseen vieraillut turkisalan guru cian Carlos Matti muistetaan ihanana sydämmellisenä ihmisenä, joka ”kuumensi kaikki tytöt”.
Ajankohta: 1995-2000